Kirjautuminen | Rekisteröidy |

SFNET.FI | Ryhmä: sfnet.harrastus.kirjoittaminen


päiväkahviseuraa

<(Kirjoittanut M.O. <oriah@bored.com> [16:55] 25.11.2004)>
"Musta tuntuu..." hän madalsi ääntään ja kumartui pöydän yli lähemmäksi: "...että 
se on tullu hulluks." Hän puri huultaan ja katsoi häpeillen alas, perääntyi 
sitten takaisin tuolilleen. En katsonut hänen kasvojaan. Laskin lusikkani 
lautaselle ja nostin kupin huulilleni, kääntäen katseeni kohti ikkunaa. 
Minun pitäisi katsoa häneen pian tai hän hämmentyisi. Viimeinen asia, joka 
auttaisi häntä tässä tilanteessa, saati minua itseäni. Hörppäsin kahvistani 
ja laskin kupin alas. Huomaamattani vedin käteni pöydän alle ja hipelöin 
takkini liepeitä hermostuneesti. Hän oli jo juonut kahvinsa, vaikka omasta 
mielestäni se oli aivan liian kuumaa. Hän oli varmasti polttanut kielensä, 
muttei edes välittänyt. Säälin häntä. Nielaisin äänekkäästi ja selvitin 
hätäisesti kurkkuani. Tunsin, kuinka hän käänsi katseensa puoleeni nopeasti 
kuin kärppä. Katsoin kuppiani. "Ootko sä ajatellu, että sillä olisi vaikka 
huonosti joku asia? Esimerkiksi töissä?" Puhuin nopeasti. Liian nopeasti. 
Pitää rauhoittua, tai käy huonosti. Kämmeneni hikoilivat, hankasin niitä 
housuihini. "No enhän mä ole muuta tehnytkään kuin miettinyt!", hän parahti. 
Tiesin sen. Hänestä varmasti tuntui, etten ollut kuunnellut häntä yhtään. 
Mutta minä olin, tarkemmin kuin koskaan. Kaksi kuukautta olin kuunnellut 
hänen jokaista sanaansa, etsinyt merkkejä ja analysoinut äänen painoja. Ja 
nyt, nyt hän istui tuossa edessäni ja tiesi. Ei kaikkea, mutta tarpeeksi. 
Minua huimasi ja valo pisteli silmiäni. Pitäisikö minun kertoa? Ei. En minä 
pystyisi. Hän katsoi minuun purren edelleen huultaan. Päättelin, että se 
vuotaisi verta minä hetkenä hyvänsä. Kupissani oli vielä puolet juotavana 
ennen kuin pääsisin pakenemaan. Yritin kuumeisesti keksiä jotakin 
sanottavaa, hänen ei saa antaa ajatella liikaa, ei ainakaan nyt kun minä 
olen läsnä. "Mistä sä nyt päättelit että se hulluksi olis tullu? Ei se ole 
kauhean realistista." totesin viileästi. Hän nojasi käsvojaan käsiinsä ja 
nosti päänsä, hänen silmänsä venyivät vinoiksi kuin kiinalaisella hänen 
vetäessä ihoaan alaspäin kämmenillään. Hän huokasi raskaasti ja katsoi 
ulos. "Mä luulen, että se pelkää mua ja siksi välttelee koko ajan. Niinkuin 
mä yrittäisin tehdä sille jotakin pahaa. Jos se luulee että mä olen joku 
palkkamurhaaja joka jahtaa sitä." Naurahdin hysteerisesti: "Toi nyt on aivan 
typerää!". Hän katsoi minuun tuimasti, mutta silmät täynnä epätoivoa. "No 
mieluummin hullu kuin että sillä olis joku toinen!" Hän kaivoi 
käsilaulustaan tupakka-askin ja sytytti yhden tuijottaen kiivaasti ulos. 
Siinä se tuli. Olin hiljaa. Pelkäsin hänen kuulevan kurkussani pomppivan 
sydämeni jos avaisin suuni. Pelkäsin, että se pomppaisi suuni kautta 
pöydälle ja huutaisi hänelle kaiken. Sydämeni, joka olisi kyllästynyt 
lyömään aina niin kiivaasti adrenaliinia ympäri kehoani, huutaisi keskellä 
kahvilan pöytää: "Se nussi sun miestäs! Lujaa!" Näin tilanteen sarjakuvana 
ja hymyilin, yritin peitellä sen tuijottamalla taas kuppiani. Hän ei 
huomannut. "Ethän sä oo polttanu vuosiin!" sanoin yrittäen kuulostaa 
mahdollisimman järkyttyneeltä. "Sun pitää ottaa itteäs niskasta kiinni ja 
lakata ajattelemasta tollasia!" Olin vakuuttava. Ainakin omasta mielestäni. 
Hän kääntyi puoleeni ja puhalsi savua silmiini: "Mitä se sua liikuttaa?". 
Hämmennyin. Ehkä hän tiesi. "No tarjoa mullekin sitten yks." sanoin ja 
nappasin hänen askistaan yhden. En ollut itsekään polttanut vuosiin. "Anna 
tulta." Hän kaivoi sytyttimen taskustaan ja tönäisi sen pitkin pöytää 
eteeni, kääntämättä katsettaan ikkunasta. Katsoin sytytintä. Se oli pieni ja 
kullan värinen ja siihen oli kaiverrettu epäselvällä kaunokirjoituksella 
Paris. Minua huimasi ja valo pisteli silmiäni. Minä ostin sen miehelleni 
viime marraskuussa.



Kaikki otsaketiedot | Otsaketietojen selitykset
Tarkista osoitteen oriah@bored.com toiminta
- päiväkahviseuraa - M.O. <<<<<<
 25.11.2004
   \Re: päiväkahviseuraa - Juhani Laulajainen 29.11.2004
      \Re: päiväkahviseuraa - M.O. 29.11.2004